Aikakauslehti Time raportoi äskettäin, että Kuljetusalan Turvallisuushallinto (Transportation Security Administration/TSA), amerikkalainen virasto joka on vastuussa lentokoneiden suojelemisesta, on tullut siihen johtopäätökseen että "vaarallisin uhka kaupalliselle ilmailulle eivät ole niinkään esineet joita pahat ihmiset ehkä kanniskelevat, vaan pahat ihmiset itse".
Time jatkaa todeten, että TSA on käynnistämässä matkustajien profilointisysteemiä nimeltään Screening of Passangers by Observation Techniques ("Matkustajien turvaseulonta tarkkailutekniikkaa käyttäen") eli SPOT. SPOTin avulla TSA:n väki oppii tunnistamaan epäilyttävän henkilökäyttäytymisen. "Matkustajat jotka näyttävät huolestuneisuutta epätavallisella tai levottomalla käytöksellä osoitetaan paikallispoliisille, joka sitten hoitaa henkilökohtaisen haastattelun määrittääkseen onko mitään uhkaa olemassa".
Olkoonkin että myöhään, Bushin hallinto on kuitenkin huomannut että terroristeja on tarkkailtava ja heidät pysäytettävä. Se on tärkeämpää kuin heidän työkalujensa löytäminen ja poistaminen. Tämä merkitsee jättimäistä harppausta eteenpäin amerikkalaisten matkustajien suojelussa. Hallinto ansaitsee onnittelut, kun se on rohkeasti hyväksynyt profiloinnin tarpeellisuuden.
Mutta SPOT on vain ensimmäinen askel. Taitavat terroristit oppivat kuinka olla olematta hermostunut, tai näyttämättä muita paljastavia merkkejä. Ollakseen täysin tehokas profiloinnin täytyy kohdistua johonkin terrorismille levottomuutta luonteenomaisempaan piirteeseen. Mikä se voisi olla? Tässä kohtaa debatti muuttuu tuottoisaksi ja kiinnostavaksi.
Michael A. Smerconish, joka on talk-shown isäntä ja kolumnisti Philadelphia Daily News –lehdessä väittää uudessa ja rohkeassa kirjassaan Flying Blind: How Political Correctness Continues to Compromise Airline Safety Post 9/11 (Running Press) että avaintekijöitä ovat rotu ja etninen tausta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että avaimena eivät ole ulkoiset tunnusmerkit vaan se mitä on henkilön päässä, so. islamistiset uskomukset.
Smerconish kirjoittaa "Me käymme sotaa nuoria miespuolisia äärilinjan arabeja vastaan. Silti hallituksemme jatkaa poliittisesti korrektia lentoliikennematkustajien "satunnaisseulontaa" sen sijaan, että keskittyisi niihin jotka ovat terroristien näköisiä".
Hän kehottaa politiikan muutokseen: "Logiikka sanelee, että lentoaseman turvallisuushenkilöstön tulee tarkkailla pitempään ja tiukemmin sellaisia yksilöitä, joilla on samanlaiset etniset, uskonnolliset, kansallisuus- ja ulkonäkötekijät kuin Lähi-idän islamilaisiin ääriaineksiin kuuluvilla mieshenkilöillä, jotka ovat käynnistäneet sodan meitä vastaan".
Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta SPOTin lailla se on vain alku. Kyllä, nuoret miespuoliset ääriliikkeitä edustavat arabit ovat suorittaneet useimmat terrorihyökkäykset länsimaissa. Kyllä, on helppoa keskittyä havaittaviin piirteisiin kuten arabialaisiin nimiin tai Lähi-idälle tyypilliseen ulkonäköön. Mutta hermostuneisuuden lailla nämä ovat karkeita kriteereitä. Ne eivät mene asian ytimeen, joka on islamistinen ideologia.
Huomattava osa islamistisista terroristeista lännessä ei ole lainkaan arabeja tai maahanmuuttajia. Heidän riveistään löytyy käännynnäisiä, jotka aloittivat elämänsä sellaisin nimin kuten Ryan Anderson, David Belfield, Willie Brigitte, Jerome & David Courtailler, Michael Christian Ganczarski, Clement Rodney Hampton-el, Mark Fidel Kools, Jose Padilla, Adam Pearlman, Richard Reid, Pierre Robert, Jack Roche, ja Steven Smyrek. Nämä käännynnäiset kasvoivat lännessä, puhuvat länsimaisia kieliä ilman korostusta ja tuntevat paikalliset urheilusankarit. Jotkut heistä ovat jopa vaaleita.
Terroristit eivät ole tyhmiä. Arabeihin keskittyminen siten kuin Smerconish kannustaa tekemään, saa heidät kääntymään ei-arabialaisten toimijoiden puoleen. Tämä on jo huolenaihe. Robert Leiken kertoo, että Jean-Louis Bruguière, johtava ranskalainen antiterroristinen tutkintotuomari varoitti tähän suuntaan toukokuussa 2003. Hän sanoi että "al-Qaida oli kiihdyttänyt Euroopassa tapahtuvaa rekrytointityötänsä, ja oli etsiskelemässä naisia ja etenkin vaaleaihoisia käännynnäisiä". Ranskalaisen tiedustelutoimiston (Direction de la Surveillance du Territoire) apulaisjohtaja jopa kertoi Mr. Leikenille että "käännynnäiset ovat nyt kriittisin työsarkamme".
Smerconish vastaa argumenttiini myöntämällä, että hänen kirjansa saattaa jossain vaiheessa käydä vanhentuneeksi, "mutta se päivä ei ole tämä päivä". Hän näkee ulkonaisten fyysisten seikkojen säilyvän aikomusten tärkeimpänä ennakoijana.
Totta on, että nuoret arabimiehet yhä ovat ylikorostuneessa roolissa. Smerconishin lähestymistapa on kuitenkin lähes tae sille että tämä tilanne muuttuu. Lain toimeenpanossa täytyy nyt alkaa huolestua motiiveista. Islamismi, joka on islamin radikaalia soveltamista, kannustaa islamistiseen terrorismiin eikä arabian kielen puhumiseen.
Lentokenttien turvallisuushenkilöstö on todennut haasteelliseksi jo pelkästään aseidenkin talteen ottamisen. Mahdollisen arabiterroristin löytäminen tulee osoittautumaan vielä vaikeammaksi. Häijyn islamistin pysäyttäminen tulee olemaan kaikkein hankalinta, sillä se vaatii TSA:lta jonkinlaista syvempää tietoa siitä kuka on kuka matkustajien joukossa. Mutta tämä on terrorin vastaisen toiminnan "kultakanta" ja sen pitäisi olla tavoite johon välittömästi ruvetaan pyrkimään.
