"Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen luominen on kuluneen neljänsadan vuoden keskeisin tapahtuma." Näin aloittaa Walter A. McDougall University of Pennsylvaniasta arvostetun uuden Amerikan historiansa Freedom Just Around the Corner (HarperCollins) ensimmäisen osan.
Ei ole yllättävää, että tämä keskeinen tapahtuma on synnyttänyt laajalti vaihtelevia käsityksiä. Kymmenet miljoonat emigrantit ovat äänestäneet jaloillaan karistaakseen aiemmat kansalliset siteensä ja liittyäkseen riehakkaaseen kokeiluun, joka asettaa viralliseksi tavoitteekseen "elämän, vapauden ja onnellisuuden tavoittelun".
Tulos on ollut ällistyttävä menestys. "Me dominoimme jokaista inhimillisen ponnistelun aluetta muodista elokuvaan ja rahoitusalaan", kirjoittaa amerikkalainen kolumnisti Charles Krauthammer. "Me hallitsemme maailmaa kulttuurisesti, taloudellisesti, diplomaattisesti ja sotilaallisesti, niin kuin ei kukaan sitten Rooman imperiumin." Tämän dominanssin yhtenä symbolina voidaan pitää sitä, miten voimakkaasti USA:n tulevat presidentinvaalit vaikuttavat ulkopuoliseen maailmaan. Nythän pidetään jo äänestyksiä siitä ketä ei-amerikkalaiset äänestäisivät jos voisivat.
Tälle poikkeukselliselle menestykselle on tietysti myös synkkä puolensa, ja se sisältää kateutta, pelkoa ja kaunaa. Viisaassa, pisteliäässä ja (ottaen huomioon aiheen kielteisyyden) nautittavassa tutkielmassaan Barry Rubin ja Judith Colp Rubin tarkastelevat tätä toista puolta kirjassa Hating America: A History (Oxford). Kirjassa he toteuttavat kolme pääaihetta.
Ensinnä he esittelevät joukon USA:ta koskevia älyttömiä arvioita menneiltä ajoilta. Jotkut niistä ovat absurdeja, toiset häijyjä.
- Comte de Buffon, tunnettu ranskalainen tiedemies (1749): Amerikkalaisten "sydän on jäätynyt, heidän yhteiskuntansa kylmä, heidän valtakuntansa raaka".
- Talleyrand, ranskalainen poliitikko (1790-luvulla): Se on maa jolla on "32 uskontoa ja vain yksi ruokalaji … eikä sekään ole syötävä".
- Alexis de Tocqueville, ranskalainen sosiaalifilosofi (1835): "En tiedä yhtään maata, jossa olisi yhtä vähän itsenäistä ajattelua ja todellista keskustelun vapautta."
- Sigmund Freud, Itävaltalainen psykiatri (1930-luvulla): "Amerikka on virhe, jättimäinen virhe".
- George Bernhard Shaw, brittiläinen näytelmäkirjailija (1933): "Täysijärkisten turvakoti olisi Amerikassa tyhjä".
- Henry Miller, amerikkalainen romaanikirjailija (1945): Amerikka on "hedelmä joka mädäntyi ennen kuin sillä oli tilaisuus kypsyä".
- Harold Pinter, brittiläinen näytelmäkirjailija (2001): USA on "vaarallisin mahti jonka maailma on koskaan tuntenut."
Toiseksi Rubinit seuraavat antiamerikkalaisuuden yllättävän kirjavaa historiaa, näytelmää viidessä näytöksessä. Kahdeksannellatoista vuosisadalla laajalti kannatettu "degeneraatioteoria" todisteli Amerikan luontaista huonommuutta. Se lähti siitä, että Euroopasta tulleet eläimet ja ihmiset kutistuvat kooltaan ja kuihtuvat henkisesti Uuden Maailman joutomailla.
Kausi 1830–80 oli aikaa, jolloin keskityttiin amerikkalaisen kokeilun oletettuun epäonnistumiseen. Demokratia oli tuottanut surkeasti organisoidun hallintomuodon, yhteiskunnan ja kulttuurin joka oli romahduksen partaalla. Yhdysvallat uhkasi olla huono esimerkki seurattavaksi.
Amerikan mahdin kasvu 1880 - 1945 aiheutti pelkoja siitä, että Amerikan malli saattaisi ruveta dominoimaan maailmaa. Jokainen Amerikan sotilaallinen voitto – 1898 (Espanjasta), 1918 (I maailmansodassa) ja 1945 (II maailmansodassa) – sai tämän huolen uudestaan kiihtymään.
Amerikan asema yhtenä kahdesta supervallasta kylmän sodan aikana 1945 - 90 lisäsi edelleen näitä pelkoja. Kun Neuvostoliitossa ei oikein ollut mitään houkuttelevaa, eikä sillä ollut vaikutusvaltaa sotilaallisen suorituskykynsä ulkopuolella, Amerikan hegemonia uhkasi sellaisten näköjään harmittomien asioitten kuten pikaruoan, elokuvien, vaatteiden ja tietokoneohjelmien kautta.
USA nousi esiin 1990 ainoana kylmän sodan jälkeisenä "hypervaltana", toteuttaen antiamerikkalaisten pahimman painajaisen. Nämä syyttivät sitä kaikista maailman ongelmista ja ryhtyivät ennen kokemattomiin vihanpuuskiin Amerikkaa vastaan.
Kirjoittajan satoja sivuja käsittävä raivoluettelo lopulta selventää motiivit antiamerikkalaisuuden takana. Heti alusta alkaen avarat taivaat ja viljapeltojen kullanruskeat laineet tarjosivat vapaamman, rikkaamman ja houkuttelevamman vaihtoehdon, ja pakottivat pois jääneet perustelemaan valintaansa. (Amerikkalaisten kotoisin termein ilmaistuna sama kuin perustelisi, miksi ei muuttanut Kaliforniaan.) Antiamerikkalaisuus on Amerikan viehätyksen ja voiman "Doppelgänger" (ilkeä kaksonen).
Vihamielinen pyrkimys on rajoitetussa määrin onnistunut. Ranskan yhtämittainen kampanja Coca-Colaa vastaan 1950 – luvulla laski juoman kulutusta alemmaksi kuin missään muualla Länsi-Euroopassa. Mielipidetiedustelut osoittavat nykyään maailmassa laajalle levinnyttä paheksuntaa Yhdysvaltoja kohtaan.
Lopulta kuitenkin paasaukset, huudot ja loukkaukset haipuvat pois. Ne hävittää Amerikan toiminta hyväntahtoisena voimana maailmannäyttämöllä, ja sen saavutukset kun se tekee kansalaisilleen onnen tavoittelun mahdolliseksi.
