Mikä on kysymys jota Palm Beach Post kutsuu "lähes ainoaksi aiheeksi", sekä aiheeksi joka "esittää keskeistä roolia" Floridassa käytävässä kamppailussa, jota käydään paikasta Yhdysvaltain senaatissa? Se ei ole terveydenhuolto, verot, koulutus, talous tai edes Irak. Ei suinkaan, vaan molemmat pääehdokkaat ovat kietoutuneet raivokkaaseen väittelyyn Sami Al-Arianista, jota syytetään islamistiseksi terroristiksi. Ehdokkaiden kamppailu antaa opetuksia tulevaisuutta varten.
Mr. Al-Arian, palestiinalainen emigrantti, oli insinöörialan professori Etelä-Floridan Yliopistossa, kun vuonna 1994 tutkiva journalisti Steven Emerson julkisti dokumenttiaineistoa joka osoitti, että Palestiinan Islamilaisen Komitean puheenjohtaja Mr. Al-Arian johti "tärkeätä [Palestiinan] Islamilaisen Jihadin tukiryhmää Yhdysvalloissa". Kyseessä on pahamaineinen terroristiryhmä.
Mihin toimenpiteisiin Al-Arianin työnantaja ryhtyi? Betty Castor, silloinen Etelä-Floridan Yliopiston rehtori ja nykyinen Demokraattien senaattiehdokas, ei ryhtynyt toimenpiteisiin erottaakseen. Al-Arianin, eikä myöskään kritisoinut häntä. Sen sijaan hän käski tarkastaa uudestaan tätä koskevat asiakirjat ja vasta 1996 laittoi tämän ei-kurinpidolliselle hallinnolliselle vapaalle täydellä palkalla – siis eräänlaiselle palkalliselle lomalle. Kun Yhdysvaltain hallitus ei saanut Al-Ariania syytteeseen vuoteen 1998 mennessä, Castor otti hänet takaisin vanhaan opettajan toimeensa, ja jätti itse vuotta myöhemmin yliopistonsa.
(Vasta USA PATRIOT –säädöksen tultua voimaan, mikä antoi lain toimeenpanijoille pääsyn tiedusteluinformaatioon, saatiin Al-Arian vihdoin helmikuussa 2003 pantua syytteeseen ja pidätetyksi terrorismisyytteiden nojalla.)
Mel Martinez, joka on Ms Castorin republikaaninen vastustaja, väittää että Castor osoitti "heikkoa johtajuutta", koska hän ei onnistunut suojelemaan yliopistoaan Islamilaiselta Jihadilta, ja koska hän touhotti akateemisesta vapaudesta sen sijaan että olisi käynyt käsiksi kampuksen terroristisoluun erottamalla miehen, jota Martinez nimittää "terrorismiprofessoriksi".
Ms Castor vastasi että yhdistys- ja yliopistosäännöt sitoivat hänen kätensä. Sitten hän kävi hyökkäykseen, ja kaivoi esiin kuvan George W. Bushista joka kampanjoi mansikkafestivaaleilla Floridassa vuonna 2000 – ja kukapa muu siellä virnisteli tulevan presidentin kanssa kuin Mr. Al-Arian. Castorin ilmoitus syyttää, että "George Bushin Floridan kampanjan päällikkö Martinez salli epäillyn terroristin Al-Arianin kampanjoida Bushin kanssa vuosia sen jälkeen, kun Betty Castor oli pidättänyt Al-Arianin virasta".
Tämä syytös vaikuttaa vahvalta - paitsi että kolme asiavirhettä kaataa sen: Martinez ei ollut kampanjapäällikkö, vaan yksi kahdeksasta kunniatehtävässä toimivasta apulaiskampanjapäälliköstä.; hän ei "sallinut" valokuvausta, koska hänellä ei ollut mitään tietoa spontaanista kampanjatapahtumasta; lisäksi Ms Castor antoi Mr. Al-Arianille pitkän loman eikä suinkaan pidättänyt häntä virasta (joka on kurinpitotoimi).
Laajemmin ottaen Martinezin kampanja aivan oikein osoittaa, että näillä kahdella ehdokkaalla tuskin on tasaveroinen menneisyys. "Mel Martinez ei koskaan sallinut Sami Al-Arianin tehdä mitään, toisin kuin Betty Castor joka salli Al-Arianin toimia kampuksellaan kuusi vuotta". Tai Rudy Giulianin pisteliäämmin muotoilemana, Castor "ei kyennyt keksimään, kuinka oletetun terroristin erottaisi virasta".
Lou Magill, Mr. Martinezin kampanjapäällikkö Seminolen piirikunnassa, nosti aiheen räväkästi esiin sähköpostiviestissään kannattajille: "Te ja minä olemme terrorin vastaisen sodan etulinjassa, koska jos Castor onnistuu, me häviämme sen sodan".
Molemmat ehdokkaat "ovat Al-Arianin kuluttamat", toteaa Marc Caputo Miami Heraldissa. Mutta siihen yhtäläisyys loppuukin, koska tähän mennessä yleisö on rangaissut Ms Castoria ja palkinnut Mr. Martinezia. Se tajuaa, että Martinezille ei Al-Arian merkinnyt mitään, kun taas Castor ei kuuden pitkän vuoden aikana kyennyt hoitamaan professorin muodostamaa ongelmaa.
Mason-Dixonin haastattelun mukaan Ms Castorin noudattama Al-Arianin pehmeä kohtelu luokitellaan hänen "pääheikkoudekseen". Eräs Martinezin neuvonantaja raportoi, että kysyttäessä "Kumpi mielestänne on parempi terrorismikysymyksessä?", äänestäjät suosivat Martinezia äänin 2-1. Martinez on myös saanut elokuusta lähtien äänestäjien suosion osoituksena 20 prosentin kannatuksen lisäyksen; Castor on lisännut suosiotaan vain 4 prosenttia.
"Koko Al-Arian koko ajan" –kampanjalla on useita vaikutuksia:
- Islamistisen terrorismin uhka ja mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Siksi se, miten amerikkalaiset poliitikot käsittelevät sitä, on tulossa yhä keskeisemmäksi ajateltaessa heidän kiinnostavuuttaan ehdokkaina ja heidän merkittävyyttään johtajina.
- Amerikkalainen äänestäjä palkitsee lujan politiikan niitä vastaan, joita epäillään siteistä terrorismiin.
- Molempien pääpuolueiden tulee jättää syrjään ne aktivistit (Grover Norquist republikaaneissa, James Zogby demokraateissa) jotka kannattavat islamistien äänten kalastelua.
On vielä epäselvää kuka tulee voittamaan tiukan Floridan kisan; on kuitenkin selvää, että poliitikot jotka ovat hemmottelevat terroristeja, ovat omaksuneet kehnon vaalistrategian.
