On vaikea löytää riittäviä sanoja kuvaamaan maailman pisimpään hallinneen terroristin pahansuopaa 40-vuotista uraa, joka alkoi tammikuussa 1965. Mies joka likasi pesänsä Jordaniassa, Libanonissa ja sitten Länsirannalla ja Gazassa oli moraalinen hirviö, joka huijasi maailman luulemaan että hän on muuttanut tyylinsä (muistanette Nobelin rauhanpalkinnon?). Hänen farssimainen kuolinnäytelmänsä muodostaa ehkä kuitenkin sopivan päätöskappaleen arvottomalle elämälle.
Näyttämöllepano on yhtä päätön kuin kaikki aiemminkin tapahtunut, vain paljon huvittavampi. Ensinnäkin on vaimo Suha, islamiin kääntynyt kreikkalaiskatolinen, joka siitä huolimatta edelleen ottaa huomioon kristilliset lomapäivät ja nyt mylvii "Allahu Akbar". Samalla hän kuluttaa arviolta 100 000 dollaria kuussa hyvään elämään Pariisissa. Seuraavaksi ovat kauan kärsineet hännystelijät, jotka toivovat saavansa paikan auringossa He ovat lopultakin vapaita kiivasluontoisesta, arvaamattomasta ja dominoivasta johtajastaan. Lopuksi ovat onnettomat ranskalaiset poliitikot joita pistelee heidän oma tyhmyytensä, he kun lähettivät sotilaskoneen Jordaniaan noutamaan Arafatin Pariisiin ja sitten kohtelivat häntä kuin kuninkaallista (mukaan lukien presidentti Jacques Chiracin kohteliaisuuskäynti) - löytääkseen lopulta itsensä osana hänen kuolinvuodeilveilyään.
Seuraavassa joitakin yksityiskohtia. Kuten sanonta kuuluu, tällaista ei pystyisi itse keksimään.
Marraskuun 7. päivä Ranskan ulkoministeri Michel Barnier kertoi LCI televisiokanavalle että Arafat oli hengissä, mutta "sanoisin että hän on tilassa joka on hyvin hankala, hyvin vakava ja vakaa tällä hetkellä kun tässä keskustelemme". Kysyttäessä josko Arafat oli kuollut, Barnier vastasi ikimuistoisesti: "En sanoisi niin". Huomattavan maan ulkoministeri, jonka pitäisi olla vakavasti otettava mies, on mukavasti saatu näyttämään idiootilta.
Sitä mihin Arafat on kuolemassa, ei ole epäilyttävää kyllä mainittu. Tämä johtaa moniin spekulaatioihin. Tietenkin jotkut palestiinalaiset ovat hautoneet salaliittoteoriaa siitä että Israel on myrkyttänyt Arafatin. PLO:n uutispalvelu WAFA vaatii vakavalla naamalla tutkimusta tarkasta myrkyttämistavasta. "Meillä on oikeus tietää myrkyn tyyppi ja alkuperä samoin kuin vastalääke, ja kuinka saada sitä", kirjoittaa WAFA:n poliittinen toimittaja. Kiinnostavampi kuitenkin on se uskottava teesi, että "presidentti" on kuolemassa AIDSiin, etenkin kun otetaan huomioon hänen avioliiton ulkopuoliset suhteensa. David Frum tarkastelee tätä hypoteesia National Review Onlinessa:
Me tiedämme että hänellä on verisairaus joka lamauttaa hänen immuunijärjestelmäänsä. Me tiedämme että hänen painonsa on äkkiä pudonnut huomattavasti – mahdollisesti jopa 1/3 hänen ruumiinpainostaan. Me tiedämme että hän kärsii ajoittaisesta henkisestä vajaatoiminnasta. Miltä tämä kuulostaa?
Aiempi Romanian tiedustelupäällikkö Ion Pacepa kertoo hyvin kiinnostavissa muistelmissaan, että Ceaucescun hallinto nauhoitti Arafatin orgioita henkivartijoittensa kanssa. Jos se pitää paikkansa, Arafatilla on paljon salattavaa kansaltaan, ja murhaavan anti-homoseksuaalisilta tukijoiltaan islamilaisessa maailmassa.
Ennen Arafatin lentokuljetusta Pariisiin Ranskan ulkoministeri Michel Barnier lupasi "seistä hänen vierellään". Sitä syystäkö Arafat valitsi Ranskan hoitopaikakseen, mieluummin kuin minkään veljellisistä arabimaista joiden oletetaan tukevan hänen liikettään - koska hän saattoi luottaa Ranskan suojelevan hänen intiimejä salaisuuksiaan?
Samaan aikaan israelilaiset, mikäli eivät pysytelleet vaiti, kertoivat että Arafat oli "kliinisesti kuollut".
Sitten on tämä Steven Erlangerin uniikki artikkeli New York Timesissa:
Pariisissa sijaitsevan ranskalaisen sotilassairaalan tiedottaja kuvaili Arafatin tilaa muuttumattomaksi. Tässä sairaalassa herra Arafatin on sanottu olleen milloin lopullisessa koomassa, milloin tilapäisessä koomassa, milloin ei lainkaan koomassa. Huhu lauantaina [marrask. 6.] kertoi että Arafat oli noussut istumaan ja vilkuttanut tohtoreilleen; viimeisin uutinen sunnuntaina kertoi että hänen maksansa on pettänyt – minkä herra [Nabil] Shaath kielsi – ja häntä pidetään elossa koneiden avulla samalla kun hänen apulaisensa ja vaimonsa tappelevat hänen hautapaikastaan ja pankkitileistään.
Mitä tarkoittaa viittaus "tappeluun hänen hautapaikastaan ja pankkitileistään"? On olemassa laajalle levinnyt epäilys, että Suha ja hänen liittolaisensa teeskentelevät Arafatin olevan yhä elossa. Siten heillä olisi aikaa kamppailla Israelin viranomaisten kanssa hänen hautaamisestaan Jerusalemiin, ja myös ryöstää Arafatin pankkitilit, joissa on väitetty olevan jopa miljardeja dollareita. On lainattu "vanhemman palestiinalaisen pankkimiehen" toteamusta, jonka mukaan Arafat yksin tietää salaisten tiliensä numerot, ja ne voivat hyvinkin seurata häntä hautaan. "Jos numerot kuolevat hänen mukanaan, niin Sveitsin pankkiirit ja muut pankkiirit kautta maailman tulevat virnistellen hieromaan käsiään".
Ehkäpä Suha on jo pannut herkän kätensä hunajapurkkiin. Washington Timesissa ollut juttu paljastaa, että hieman ennen kuin Arafat lennätettiin Ranskaan Suha "vastaanotti 60 miljoonaa dollaria pariisilaiselle pankkitililleen". Ja tämä niiden arvioidun 11,4 miljoonan dollarin lisäksi jotka oli siirretty hänen tileilleen heinäkuun 2002 ja syyskuun 2003 välillä (tätä Ranskan viranomaiset tutkivat). Sama Washington Timesin artikkeli toteaa että "Ainakin 60 prosenttia palestiinalaishallinnon budjetista tulee kansainvälisenä apuna ja Euroopan Unioni on suurin lahjoittaja". Käännös: useimmat meistä länsimaalaisista jakavat etuoikeuden saada maksaa Suhan legendaaristen ostosmatkojen laskut.
Ei mikään ihme että Arafatin ruumis koetetaan saada sijoitettua Jerusalemiin, kun ottaa huomioon hänen perhehautapaikkansa kunnon Khan Yunisissa Ghazassa. Agence France-Presse kuvailee eloisasti tätä ränsistynyttä paikkaa (ranskalainen alkuperäisteksti on vielä värikkäämpi):
Hoitamattomana, nilkkaan asti roskan peittämänä, ilma sakeana kärpäsistä jotka tulevat läheiseltä löyhkäävältä torilta, Arafatin suvun tontti ei voisi olla pahaenteisempi hautapaikka Palestiinan kansalliselle ikonille. …
Koska alue on alle 100 neliömetriä laaja ja siinä on jo kaksi tusinaa hautoja kunniapaikalla, vain minimimäärä surijoita voi olla paikalla yhtä aikaa, kompastellen rojun peittämällä maalla osoittaakseen viimeistä kunnioitustaan. Paikka on piilotettu sementtimuurin taakse ja sinne pääsee yhdestä valkoisesta mudan peittämästä metalliovesta. Mikään ei voisi olla vähemmän vaikuttavaa tai nöyryyttävämpää miehelle, joka nyt ei todennäköisesti saavuta unelmaansa Palestiinan valtiosta jossa Jerusalem on pääkaupunkina.
Roskapussitelineet, lasten T-paita ja perinteinen punainen keffiyeh (Arafatin suosima päähine) ovat hautautuneet pölyyn. Tyhjiä muropaketteja, maitotölkkejä, muovipulloja ja rikkoutunutta lasia on siroteltu palaneen ruohon päälle. Ylisuureksi kasvanut tulipunainen ja valkoinen bougainvillea ei auta lainkaan sulostuttamaan mätänevän hedelmän ja lihan kuvottavaa löyhkää, jota terästää viereisellä torilla kytkettyinä olevien puolikuolleiden aasien lanta.
Läheisen korkean ja ränsistyneen asuintalon pyykki roikkuu lepattaen Arafatin sisaren Yussra al-Qidvan haudan päällä. Hänet laskettiin lepoon isänsä viereen viime vuoden elokuussa.
Mitä tulee mahdollisuuteen, että Arafat ikuisesti koristaisi Pyhää Kaupunkia, niin siihen liittyen Israelin oikeusministeri Tommy Lapid antoi marraskuun 5.päivänä ehkä parhaan tiivistelmän koko tästä likaisesta tarinasta. Hän totesi että Arafatia "ei tulla hautaamaan Jerusalemiin, koska Jerusalem on kaupunki johon haudataan juutalaisia kuninkaita eikä arabiterroristeja".
Kun neljä Arafatin lakeijaa, mukaan lukien Ahmed Qurei joka on olevinaan hänen "pääministerinsä", ei enää sietänyt Suhan oikukkaita tapoja, he ilmoittivat tekevänsä matkan Pariisiin kuullakseen suoraan lääkäreiltä suuren miehen terveydentilasta. Suha vastasi häijysti, soittaen Al Jazeera televisiolle aikaisin 8. marraskuuta ja syyttäen kvartettia ryhtymisestä "salaliittoon" Arafatia vastaan. "Tulkoon Palestiinan rehellisille ihmisille tiedoksi, että perinnönjakajiksi halukkaiden jengi on tulossa Pariisiin", hän kiljui jaksossa jota Al-Jazeera lähetti toistuvasti. Käyttäen Arafatin sotanimeä hän varoitti: "Teidän täytyy ymmärtää tämän salaliiton puitteet. Minä sanon teille että he yrittävät haudata elävältä Abu Ammarin". Hän lisäsi kaupantekijäisiksi, "Hän on kunnossa ja palaa kotiin."
Tähän lakeijat vastasivat kutsumalla Suhaa "pahaksi" ja "hulluksi naiseksi" ja menivät pois. Suhan valmis vastaus: "Jokaisen kauniin kukkasen ympäröi lopulta rikkaruoho".
Jotta asiat tulisivat vielä kiinnostavammiksi, Arafatin sotilassairaalan ympärillä ovat kieppuneet huhut, joiden mukaan hän kahdesti kieltäytyi puhumasta puhelimessa Mahmoud Abbasille, PLO:n numero kakkoselle, ja on sen sijaan kaikessa hiljaisuudessa tehnyt Farouq Kaddumista seuraajansa. Saatatte kysyä kuka on Farouq Kaddumi? Erlanger selittää että hän on Palestiinan Vapautusjärjestön perustaja joka
hylkäsi Oslon sopimuksen ja kieltäytyi palaamasta Länsirannalle ja Gazaan. Hän elää yhä Tunisiassa, missä hän pitää PLO:n ulkoministerin titteliä siitä huolimatta että Mr. Shaath pitää palestiinalaishallinnon ulkoasiainministerin titteliä.
Saitteko? Farssi on täydellinen ja Arafat kuolee yhtä viheliäisesti kuin elikin.
