Hyviä uutisia kerrottavaksi: Sellainen ajatus, että "militantti islam on ongelma, maltillinen islam on ratkaisu", on vähitellen saamassa suurempaa hyväksyntää. On myös huonoja uutisia. Nimittäin kasvava sekaannus sen suhteen, kuka todella on maltillinen muslimi. Tämä tarkoittaa että terrorin vastaisen sodan ideologinen puoli edistyy, mutta vain hiukan.
Hyvät uutiset: Anti-islamistiset muslimit ovat ryhtyneet puhumaan syyskuun 11. päivän jälkeen. Heihin kuuluu sellaisia tunnettuja akateemikkoja kuin Azar Nafisi (Johns Hopkins), Ahmed al-Rahim (aiemmin Harvardissa), Kemal Silay (Indiana) ja Bassam Tibi (Göttingen). Äänessä ovat myös tärkeät islamilaiset merkkihenkilöt kuten Ahmed Subhy Mansour ja Muhammad Hisham Kabbani.
Organisaatioita alkaa ilmestyä. American Islamic Forum for Democracy, jota johtaa Zuhdi Jasser, toimii Phoenixissä Arizonassa. Free Muslim Coalition Against Terrorism näyttää olevan aidosti anti-islamistinen huolimatta alkuperäisistä epäilyistäni sen perustajaa Kamal Nawashia kohtaan.
Kansainvälisellä tasolla ryhmä liberaaleja arabeja postitti kuukausi sitten tärkeän vetoomuksen jossa kehotetaan sopimukseen, joka tuomitsee uskonnollisen kiihotuksen väkivaltaan ja erityisesti nimeää "kuoleman sheikit" (sellaiset kuin Yusuf Al-Qaradawi Al-Jazeera televisiosta), vaatien että heidät viedään kansainvälisen oikeusistuimen eteen. Yli 2500 muslimi-intellektuellia 23 maasta allekirjoitti nopeasti tämän vetoomuksen.
Ajan myötä yksittäiset muslimit alkavat päästä ääneen ja tuomita islamistiset kytkennät terrorismiin. Ehkä vaikuttavin on Lontoossa toimivan saudijournalistin Abdel Rahman al-Rashedin artikkeli: "On selvä tosiasia, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja" hän kirjoittaa, "mutta on yhtälailla varmaa ja erityisen tuskallista, että melkein kaikki terroristit ovat muslimeja. … Me emme voi kirkastaa mainettamme jollemme tunnusta sitä häpeällistä tosiasiaa, että terrorismista on tullut islamilainen hanke; lähes täydellinen monopoli jota harjoittavat muslimimiehet ja – naiset."
Toiset analyytikot ovat seuranneet al-Rashedin esimerkkiä. Osama El-Ghazali Harb kirjoittaa Egyptistä, että "Muslimi- ja arabi-intellektuellien ja mielipidejohtajien täytyy asettua vastarintaan ja vastustaa kaikkia yrityksiä puolustella näiden [terroristi] ryhmien barbaarisia tekoja, joita perustellaan muslimien kokemilla kärsimyksillä". Virginiasta Anouar Boukhars on sitä mieltä että "Terrorismi on muslimiongelma, ja sen kieltäminen on todellakin huolestuttavaa".
Huonot uutiset: On paljon muka-maltillisia tuomassa itseään esille, ja heitä voi olla vaikeata tunnistaa jopa sellaisen kuin minä, joka omistan paljon huomiota tälle aiheelle. Vallitseva suuntaus tukee yhä Council on American-Islamic Relations' ia, ja Islamic Society of North America huijaa yhä silloin tällöin USA:n hallitusta. Upouusi Progressive Muslim Union kerää ylistäviä arvioita oletetusta maltillisuudestaan hyväuskoisilta journalisteilta, huolimatta siitä että suuri osa sen johdosta (Salam Al-Marayati, Sarah Eltantawi, Hussein Ibish, Ali Abunimah) on hyvin tunnettuja ekstremistejä.
Onneksi viranomaiset pitivät sekä Tariq Ramadanin että Yusuf Islamin poissa Yhdysvalloista, mutta Khaled Abou El Fadl pääsi läpi ja mikä pahempaa, sai presidentiltä tapaamisen.
Myöskään antiterroristiset mielenosoitukset eivät aina ole sitä miltä näyttävät. Marraskuun 21. päivänä useat tuhannet mielenosoittajat, joista osa muslimeja, marssi Saksan Kölnissä julisteiden alla joissa luki "Yhdessä rauhan puolesta ja terroria vastaan". Marssijat huusivat "Ei terrorille" ja poliitikot antoivat hyvältä tuntuu –lausuntoja. Mutta Kölnin mielenosoitus, joka tuli pian Theo van Goghin murhan jälkeen, toimi taitavana puolustusoperaationa. Tapahtuman organisoinut islamisti Diyanet Işleri Türk-Islam Birliği käytti sitä savuverhona torjuakseen paineet todelliseen muutokseen. Puheet mielenosoituksessa eivät sisältäneet mitään itsesyytöksiä tai kehotuksia itsetutkiskeluun, vain anteeksipyytelyä jihadin johdosta, sekä sellaisia kuluneita ja tyhjiä iskulauseita kuten "Islam merkitsee rauhaa".
Tämä monimutkainen, hämmentävä luettelo vie useisiin johtopäätöksiin:
-
Islamistit tajuavat tarpeen löytää maltilliset muslimit, ja he oppivat kuinka teeskennellä maltillisuutta. Ajan mittaan heidän naamiointinsa paranee edelleen.
-
On ensiarvoisen tärkeätä todentaa kuka on kuka. Lienee ilmeistä että Osama bin Laden on islamisti ja Irshad Manji anti-islamisti, mutta monet muslimit ovat sameassa keskivälissä. Turkissa on riehunut vuosia ratkaisematon väittely siitä, onko nykyinen pääministeri Recep Tayyip Erdogan islamisti vai ei.
-
Todellisten moderaattien tunnistamista ei voida tehdä arvaamalla ja vaistolla; todisteena tästä on USA:n hallituksen islamistien tukemisen kestolista, jossa näille annetaan legitimiteetti, koulutusta ja (ehkä jopa) rahaa. Minäkin olen tehnyt oman osuuteni virheistä. Se mitä tarvitaan, on perusteellinen, jatkuva tutkimustyö.
