Anomuksessaan Irakin vaalikomissiolle marraskuun 26. päivänä suuri joukko sunnien ja kurdien poliittisia puolueita kehotti tätä kuuden kuukauden lykkäykseen Irakin kansallisissa vaaleissa kahdesta syystä: "Jotta otettaisiin huomioon nykyinen turvallisuustilanne, ja saataisiin valmiiksi tarpeelliset hallinnolliset, tekniset ja systeemiin liittyvät järjestelyt."
Amerikkalaisten tuella Irakin väliaikaishallitus nopeasti hylkäsi vetoomuksen, ja shiojen edustaja pitäytyi siinä, että suunniteltu päivämäärä tammikuun 30. päivä 2005 "ei ole neuvoteltavissa". Mutta on olemassa hyvä syyt lykätä äänestystä kunnes Irak on todella valmis siihen, vaikka se veisi kuukausia tai vuosia.
Vaikka presidentti Bushin toistuva vetoomus "vapaan ja demokraattisen Irakin" puolesta on jalo ja oikea, niin Irakin poliittisen systeemin järjestämistä ei voi saattaa loppuun seuraavien kahden kuukauden kuluessa. Turvallisuus, kuten vetoajat osoittavat, on pääsyy. Demokratisoinnin logiikka on toinen.
Turvallisuus: Bagdadin keskushallinnon ensimmäinen prioriteetti ennen vaaleja on yksin ja riippumatta amerikkalaisista ja muista koalitiovoimista lopettaa sunnien kapinointi Irakissa, ja saada kontrolliinsa koko maa. Tästä näkökulmasta pääministeri Allawin nimitys oli USA:n hallituksen kannalta hyvä ratkaisu. Siitä hetkestä kun hän astui virkaan kesäkuun lopulla 2004, hän on jatkuvasti osoittanut sen, mitä Washington Post sanoo "päättäväiseksi keskittymiseksi turvallisuuskysymyksiin".
Äänestystulokset paljastavat että Mr. Allawin päättäväisyys vastaa Irakin väestön mielialaa. Esimerkiksi Oxford Research Internationalin kartoitus kesäkuussa paljasti, että vaikka irakilaiset kaipaavat demokratiaa pitkällä tähtäimellä (tarkoittaen noin viittä vuotta) niin lyhyellä tähtäimellä he "haluavat vahvan miehen hoitamaan turvallisuuden, ottamaan maan kontrolliin ja pitämään kansakunnan koossa". Haastattelu osoittaa kaksi tärkeätä seikkaa: Legitimiteetti syntyy ennen muuta Irakin saamisesta kontrolliin, ja hallintoalamaiset tajuavat realistisesti että demokratia syntyy vain ajan myötä ja väistyvä itsevaltius korvaamalla.
Valitettavasti taistelun taakan Fallujassa ja muualla kantavat koalition joukot pienentävät tätä legitimiteettiä, säästämällä Irakin viranomaiset enimmäkseen sunnien tekemän kapinan tukahduttamiselta. USA:n hallituksen ja Irakin sunnien välille käytännössä kehittynyt sota on poikinut epäterveen tilanteen. Kuten Charles Krauthammer osoittaa, amerikkalaisten "on tehtävä selväksi, että me tulemme olemaan siellä tukeaksemme uutta hallitusta. Mutta meidän on myös tehtävä selväksi, että emme ole siellä johtaaksemme taistelua loputtomasti. Kyseessä on heidän sisällissotansa."
Keskushallitus on kaukana koko Irakin kontrolliin saamisesta, ja sen saavuttaminen voi ottaa useita vuosia. Bagdadin täytyy keskittyä olemassa oleviin ongelmiin eikä huolehtia liian nopeasti monimutkaisista poliittisista aiheista, joita syntymässä oleva Irakin demokraattinen hallitus kohtaa. Minä sanon vakaus nyt, ja demokratia myöhemmin.
Demokratisointi: Äänestys ei aloita demokratisointiprosessia, vaan kulminoi ja päättää sen. Ennen kuin irakilaiset voivat hyötyä mielekkäistä vaaleista, heidän täytyy jättää taakseen Saddam Husseinin tyrannihallinnon pahat tavat ja korvata ne kansalaisyhteiskunnan leppoisilla tavoilla. Edessä on monta askelta kuten vapaaehtoisten instituutioiden luominen (poliittiset puolueet, etujärjestöt jne.) lainkäytön juurruttaminen, sananvapauden avaaminen, vähemmistöoikeuksien suojelu, omistusoikeuden turvaaminen ja lojaalin opposition käsitteen kehittäminen. Vaalit voivat kehittyä näiden hyvien tapojen ohessa. Äänestämisen tulisi alkaa kunnallisella tasolla ja siirtyä asteittain kansalliselle tasolle. Näiden toteuttamisen pitäisi lisäksi alkaa lainsäädäntöelimissä, ja siirtyä sitten suoritusportaaseen.
Nämä prosessit tulevat ottamaan aikaa, sillä ei ole helppoa saattaa Irakin sirpaloitunutta väestöä yhteen tai heittää pois menneiden vuosikymmenten totalitaarisia tapoja. Sellaisten maiden kuin Meksikon, Etelä-Afrikan, Venäjän, Kiinan ja Etelä-Korean kokemus osoittaa, että tie tyranniasta demokratiaan on pitkä ja kuoppainen. Tätä vaikeata hanketta ei pidä hoputtaa, vielä vähemmän ulkomaalaisten toteuttaa. Irakilaiset yksin voivat ottaa nämä edistysaskeleet, ja he tulevat tekemään ne oman käytäntönsä mukaan tuskallisen yrityksen ja erehdyksen prosessin kautta. Amerikkalaisten täytyy oppia kärsivällisyyttä. Tämä oli itse asiassa se neuvo jonka antoi joitakin päiviä syyskuun 11. päivän jälkeen Chicagon Yliopiston Jean Bethke Elshtain presidentti Bushille, kun hän pyysi tätä "opettamaan kärsivällisyyttä kärsimättömälle kansalle". Irakissa USA:n kärsimättömyydellä voisi olla kuolettavat seuraukset.
