Muut ovat ehkä tunteneet myötätuntoa kuullessaan että Hamid Dabashi, Lähi-idän oppiaineiden professori Columbian yliopistossa, tunsi itsensä tutkinnon suorittaneen opiskelijan uhkaamaksi omassa yliopistossaan, mutta minä en tuntenut.
Välikohtaus alkoi myöhään 27.syyskuuta 2004 kun Victor Luria, fil.kand. genetiikassa ja Israelin puolustusvoimien entinen sotilas, kirjoitti Dabashille e-mailin paheksuen voimakkaasti sitä, mitä Dabashi oli kirjoittanut IDF:stä (Israelin puolustusvoimista) artikkelissa "For a Fistful of Dust: A Passage to Palestine" jonka hän julkaisi egyptiläisessä Al Ahram -sanomalehdessä. Vastauksessaan Luria kirjoitti Dabashille:
Olen harvoin nähnyt niin vastenmielistä näytettä antisemitismistä kuin teidän artikkelinne Al-Ahramissa. Teidän artikkelinne ei sisällä Israelille mitään oikeutta olemassaoloon. … Israelin kansalaisena suon mielelläni palestiinalaisille oikeuden itsenäiseen valtioon ja pääkaupungin Itä-Jerusalemiin. Samaan aikaan te selvästi kiellätte (ettekä ole edes palestiinalainen) minun oikeuteni omistaa isänmaa.
Sen sijaan, että olisi vastannut Lurian kritiikkiin, Dabashi toimitti viestinsä varhain syyskuun 28. päivänä useille Columbian korkeille viranomaisille, mukaan lukien yliopiston rehtori Alan Brinkley. Dabashi myös kommentoi mitä Luria oli kirjoittanut:
Minä katson tämän herjaavan häirinnän Columbian yliopiston opiskelijan sopimattomaksi käyttäytymiseksi yhtä tiedekunnan jäsentä kohtaan, jota hän ei ole koskaan tavannut tai tuntenut. Tämän loukkaavan hyökkäyksen Columbian yhtä tiedekuntaa vastaan tuon asianomaisten toimistojenne oikeudellisen huomion piiriin. Ottaen huomioon mainitsemani henkilön sotilaallisen taustan tunnen itseni myös fyysisesti uhatuksi. Olisin kiitollinen, jos myös Columbian turvallisuusala informoitaisiin tästä herjaavasta hyökkäyksestä mainettani vastaan, ja tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet jotta henkilöäni suojeltaisiin militantin herjaajan mahdolliselta hyökkäykseltä.
Dabashi lopetti sanomalla "Toistaiseksi, ja yliopistomme edun nimissä, pidättäydyn ottamasta suoraan yhteyttä New Yorkin poliisilaitokseen".
Tämä ei mitenkään vaikuttanut Brinkleyhin joka vastasi kirjallisesti samana päivänä:
Hyvä Hamid,
En näe mitään uhkaavaa tässä viestissä, olkootpa sen johtopäätökset miten epäreiluja tahansa. En näe myöskään mitään syytä turvallisuuspuolen hälyttämiseen, vaikka oletkin toki vapaa ottamaan heihin yhteyttä jos koet toisin.
Epäilen hyvin vahvasti että New Yorkin poliisilla olisi mitään perusteita sekaantua tähän asiaan.
Olen pahoillani että tämä hyökkäys on tapahtunut, mutta sinulle ei vastakkainasettelu ole vierasta, ja olet kohdannut tuollaista ad hominem kritiikkiä aiemminkin. Tämä on yksi julkisuuden epämiellyttävistä seurauksista ja suosittelisin jättämään huomioimatta herra Lurian (jota en tunne).
Sinun,
Alan
Dabashi ei todellakaan ole "vieras vastakkainasettelulle", ja asia liittyy osittain minuun. Kerron tämän sananvaihdon Lurian kanssa (joka ensin julkaistiin New York Sunissa) koska se auttaa selittämään Dabashin käyttäytymistä kaksi vuotta aikaisemmin, kun hän väitti että häntä uhattiin artikkelissa jota Jonathan Schanzer ja minä olimme toimittamassa 25. kesäkuuta 2002.
Me mainitsimme Dabashin yhtenä kuudesta professorista akateemisen radikalismin luettelossa joka liittyi arabimaiden – Israelin konfliktiin. Viittaus Dabashiin, joka toistetaan tässä kokonaisuudessaan, ainoastaan totesi kaksi hänen tekoaan:
Columbia University: Hamid Dabashi, Iranin asioiden erikoistuntija, vertasi Israelin sotilaallisia toimia Jeninissä (estettäessä tulevia itsemurhapommituksia) natsien holokaustiin. Kun yksi opiskelija protestoi sitä että hän muutti oppitunnin kiihkeäksi Israelin vastaiseksi istunnoksi, hän vastasi ivallisesti "Olen pahoillani, jos tuntimme keskeyttäminen solidaarisuuden osoituksena [palestiinalaisten] kansanmurhan uhreille … häiritsi teitä".
Dabashi ei kiistänyt kumpaakaan näistä faktoista vaan sen sijaan marisi, kuinka niiden julkaiseminen vahingoitti hänen elämäänsä tekemällä hänet ja hänen oppilaansa "rasistisen ja hävyttömän" häirinnän uhreiksi, johtaen hänen tietokoneensa hakkerointiin ja aiheuttaen spämmien lähettämistä hänen Columbian tililtään. Vastauksessani tuomitsin sellaiset toimet, mutta kysyin myös todisteita siitä, että niitä oli todella tapahtunut. Dabashi ja minä vatvoimme tätä pointtia edestakaisin, näkyvimmin MSNBC'n "Donahue" ohjelmassa.
HAMID HABASHI: Tietokoneittemme hakkerointi, ja se fakta että sähköposteihimme tulvii hänen hyökkäystään seurannutta sähköpostia, ja se että meidät on laitettu hänen web-sivustolleen, sen on nyt dokumentoinut Columbian yliopiston turvallisuusala, NYPD (New Yorkin poliisi), New Yorkin poliisin tiedustelujaos ja samoin on tehty Chicagossa ja Michiganissa.
PHIL DONAHUE: Tarkoitatko, että dokumentoitu yhdessä poliisin kanssa?
DABASHI: Poliisin kanssa. Siis meidän kimppuumme ovat hyökänneet hakkerit sekä ne, jotka hänen hyökkäyksensä jälkeen - hänen alkuperäinen hyökkäyksensä minua vastaan oli New York Postissa 26.kesäkuuta [sic]. Ja välittömästi tämän jälkeen, elokuun viimeisellä viikolla, tonneittain sähköpostia – satoja, tuhansia e-maileja, siihen pisteeseen että Columbian turvallisuusala ei voinut nostaa limiittiäni tarpeeksi.
DANIEL PIPES: Sinun täytyy lähettää minulle tämä informaatio. Todistaisitko tämän minulle?
DABASHI: Jos vain voin, todistusaineisto kaikesta, Phil, on Columbian yliopiston turvallisuusviranomaisella.
PIPES: Lähettäisitkö sen minulle? Laittaisitko heidät lähettämään sen minulle?
Dabashi: Mr. Ken Finnegan Columbian turvallisuusalalta, pyytäisin olemaan keskeyttämättä minua, Mr. Ken Finnegan Columbian turvallisuusalalta on minun yliopistoani koskien vastuussa tästä.
PIPES: Todista se minulle. Todista vain se minulle, OK?
Kaksi vuotta myöhemmin, huolimatta tästä pyynnöstä valtakunnallisessa televisiossa, Dabashi ei ole vieläkään toimittanut mitään todisteita.
Kommentteja: (1) Dabashin neuroottinen vastaus Lurialle, mikä on hyvin yhdenmukainen sen kanssa mitä hän puhui Schanzerille ja minulle, osoittaa että hän tavanomaisesti tulkitsee kritiikin uhkailuksi.
(2) Hänen pikainen närkästymisensä saattaa myös heijastaa hänen laajaa valtaansa Columbian yliopistossa (missä hän mainostaa olevansa "Columbian yliopiston Lähi-idän ja aasialaisten kielten sekä kulttuurien osaston oppituolin haltija, Iranin oppiaineiden Hagop Kevorkian professori, sekä valmistavien opintojen johtaja vertailevan kirjallisuuden ja yhteiskunnallisten aineiden keskuksessa"), ja hänen tavallisesti nauttimaansa kunnioitusta. Joutuessaan alttiiksi jollekin hieman karkeammalle, hän kiljuu olevansa uhattu.
(3) Tällainen ei-hyväksyttävä käyttäytyminen osoittaa jälleen yhtä epäonnistumista Lähi-idän tutkimusalalla yleensä ja Columbian yliopistossa erityisesti.
