Muqtedar Khan, Brookings Instituutista, on äskeisessä artikkelissa Lahoren Daily Timesissa ilmoittanut jälleen yhden maltilliseksi esittäytyvän Amerikan muslimien organisaation syntymisestä joulukuun 13. päivä 2004. Siltä ei puutu kunnianhimoa: "Nyt kun on perustettu the American Muslim Group for Policy Planning, Amerikan maltillisilla muslimeilla on nimi ja osoite". Valitettavasti alkuperäisessä muodossaan tämä AMGPP ei tunnu olevan lainkaan maltillinen.
Se muistuttaa ennemminkin the Progressive Muslim Unionia (joka avasi virtuaaliovensa kuukautta aikaisemmin, ja jota olen analysoinut pitkähkössä vastineessa). Näillä kahdella organisaatiolla on yhteistä henkilöstöä, jotkut vasemmistolaisia (Ahmed Nassef) ja toiset islamisteja (Salam Al-Marayati). Niille on yhteistä jonkinlainen amerikkalainen vire (vastakohtana moniin muihin muslimiorganisaatioihin, jotka ovat enemmän emigranttityyppisiä). Niiden suurimpana erona näyttää olevan se, että PMU sijaitsee New Yorkissa ja AMGPP Washingtonissa; tämä merkitsee sitä, että kun toisella on näkyvänä piirteenä "Sex and the Umma", niin toinen sisällyttää nimeensä lauseen "policy planning". Toinen koettaa olla hippi, toinen vaikutusvaltainen..
AMGPP:n alaston pyrkimys valtaan on erityisen huomionarvoista. Toisaalta se tarjoutuu auttamaan USA:n hallitusta:
AMGPP on halukas näyttelemään hyvin aktiivista roolia auttamalla parantamaan USA:n imagoa ja vastaamalla ekstremismin ja antiamerikkalaisuuden aaltoon muslimimaailmassa. Ryhmä on innokas ottamaan valtionhallinnon puolesta johtavan roolin aiheissa, jotka koskevat julkista asiainhoitoa ja toimintaa yhteiskunnan suuntaan, sekä toimimaan puhemiehenä USA:n politiikkaa, huolenaiheita ja kiinnostuksen kohteita koskien.
Toisaalta se aikoo puristaa ulos maksimaalisen hyödyn:
Kuitenkin, jotta AMGPP voisi esittää rehellisen välittäjän roolia, sen täytyy vakuuttua siitä että politiikka jota se on halukas puolustamaan ja selittämään, on puolustuksen ansaitsevaa. Tämä voi toteutua vain sisällyttämällä Amerikan muslimit politiikan tekemisen prosessiin. Amerikan muslimit eivät voi selittää tai puolustaa politiikkaa johon he eivät yhdy, ja jonka tekemisessä he eivät ole lainkaan mukana.
Tosiin sanoen vain, jos USA:n hallitus antaa meille valtaa asioihin joista olemme kiinnostuneet, me autamme sitä. AMGPP:n tarjous, joka kuulostaa enemmän uhkaukselta kuin tilaisuudelta, herättää luontevan kysymyksen: mitä mandaattia se voi vaatia valvoakseen politiikkaa?
Kuten PMU ja islamistiset organisaatiot, AMGPP pitäytyy kuluneessa, kumotussa päähänpinttymässä, että "islamia ja muslimeita demonisoidaan USA:ssa, heidän kansalaisoikeustilanteensa on hirvittävä, ja muslimit suljetaan rutiininomaisesti politiikan suunnittelusta". Khan jatkaa myös vanhaa kielikuvaa "nousevasta islamfobiasta USA:ssa". Todellisuudessa viharikokset ja todistetut diskriminaatiotapaukset muslimeita vastaan ovat äärimmäisen harvinaisia – numeroiden valossa esimerkiksi paljon harvinaisempia kuin antijuutalaiset tapaukset.
Jos AMGPP olisi todella maltillinen, se tunnustaisi kuten Abdel Rahman al-Rashed, että vaikka kaikki muslimit eivät ole terroristeja, "on yhtä varmaa ja erityisen tuskallista, että miltei kaikki terroristit ovat muslimeja". Al-Rashed painottaa, että muslimeina "Me emme voi puhdistaa nimeämme, jos emme rehellisesti tunnusta sitä häpeällistä faktaa, että terrorismista on tullut islamilainen hanke; lähes täydellinen monopoli jota toteuttavat muslimimiehet ja – naiset". Jos AMGPP tunnustaisi rehellisesti tämän ongelman, se osoittaisi maltillisuutta. Sen piilottelu viittaa päinvastaiseen.
Edelleen, Khan ei kritisoi hallitsevia islamistisia organisaatioita USA:ssa, vaan pikemminkin suvaitsee niitä lausumalla, että monet maltilliset muslimit "ovat työskennelleet yksilöinä tai Amerikan muslimien vallitsevan suuntauksen organisaatioiden osana". Sikäli kuin on mitään yksittäistä vaatimusta maltilliseksi aikovalle organisaatiolle, niin se olisi avoin ja suunnattu tuomio Wahhabi lobbylle, joka dominoi Amerikan muslimien piiriä.
Hämmentäviä ovat myös henkilöt, jotka ovat liittyneet AMGPP:hen sen alkuvaiheessa, mukaan lukien Yahya Basha (edesmenneen American Muslim Councilin puheenjohtaja), John Esposito (radikaalin islamin johtava akateeminen puolestapuhuja) ja Hadia Mubarak (wahhabistisen Muslim Students Associationin puheenjohtaja).
AMGPP:n ilmestyminen tulee ajankohtana, jolloin vallitsee lisääntyvä sekaannus siitä kuka todella on maltillinen muslimi. Olen esittänyt joitakin kysymyksiä ennakkotestiksi, jotta voitaisiin tehdä ero todellisten moderaattien ja teeskentelijöiden välillä, ja niillä on jo saatu yksi huomattava menestys. Mutta paljon työtä tarvitaan, sillä ystävän erottaminen vihollisesta ei voi käydä satunnaisesti tai nopeasti. Se on vuosien tehtävä monille anti-islamistisille työntekijöille.
