Jokainen, joka seuraa Armaniousin perheen (mies, vaimo, kaksi nuorta tytärtä), asuinpaikka Jersey City N.J., tammikuun puolivälissä tapahtuneen teurastuksen tutkimuksia tietää, keitä oletetut epäillyt ovat: islamisteja, jotka ovat raivoissaan egyptiläiselle kristitylle emigrantille, joka uskaltaa ryhtyä internet -polemiikkiin islamia vastaan, ja koettaa käännyttää muslimeja kristityiksi.
Viranomaiset ovat kuitenkin sulkeneet silmänsä runsailta aihetodisteilta, pitäytyen kannassa jonka mukaan "mitkään faktat tässä vaiheessa" eivät vahvista murhiin olevan uskonnollista motiivia.
Jotenkin syyttäjä onnistui sivuuttamaan sen tosiasian, että kaikki neljä tämän hiljaisen perheen jäsentä oli raa'asti teloitettu ritualistisella islamistisella tavalla (useita veitsen iskuja ja päät lähes irrotettu), että Jersey Cityllä on islamistisen aktivismin ja jihad – väkivallan ennätys, ja että www.paltalk.com websivu sisälsi uhkauksen Hossam Armaniousia vastaan: "Jahtaamme sinua kuin kananpoikaa, ja tapamme sinut".
Lain käytössä näyttää olevan tärkeämpää välttää muslimien vastareaktiota kuin löytää syyllisiä.
Tämä kieltämisen asenne sopii kaavaan, joka on aivan liian yleinen. Olen aiemmin dokumentoinut läheisen New York Cityn haluttomuutta nähdä terrorismina vuoden 1994 Brooklyn Bridgen ("riehuminen tiellä" oli ilmaisu jota FBI käytti) ja vuoden 1997 Empire State Buildingin ampumavälikohtaukset ("monta, monta vihollista hänen mielessään", sanoi Rudolph Giuliani). Ja heinäkuun 2002 LAX murhat kuitattiin alun perin "työriitana", ja lokakuun 2002 Beltwayn sala-ampujien riehunta meni selityksittä, jättäen lehdistön lukemaan sen sellaisten tekijöiden kuten "myrskyisten [perhe] suhteiden" syyksi.
Nämä tapaukset ovat osa vielä suurempaa kuviota.
-
Vuonna 1990 tapahtunut rabbi Meir Kahanen murha, jonka teki islamisti El Sayyid Nosair, luettiin poliisin toimesta alun perin "masennukseen tarkoitetun tai siihen liittyvän lääkkeen" syyksi.
-
Vuoden 1999 EgyptAirin lento-onnettomuus jossa kuoli 217 ihmistä – tekijänä lentoperämies jonka ei pitänyt olla ohjainten lähettyvillä siihen aikaan, ja joka toisti 11 kertaa "Luotan Jumalaan" kun hän käänsi koneen alas – meni läpi selityksittä Kansallisessa kuljetusalan turvallisuuslautakunnassa.
-
Vuonna 2002 Tampassa erääseen torniin osunut tahallinen pienkoneen törmäys, jonka aiheutti Laden-sympatisoija Charles Bishara Bishop, meni selvittämättä; perhe sekaantui asiaan syyttämällä aknelääkettä nimeltä Accutane.
-
Vuonna 2003 erään entisen ystävän ja juuri islamistiksi tulleen saudin tekemä israelilaisen murha ja lähes-mestaus Houstonissa, osoitti poliisin kyvyttömäksi löytämään "mitään todisteita" siitä, että rikoksella olisi ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Tämä ei myöskään ole ainoastaan amerikkalaisten viranomaisten ongelma.
-
Vuoden 1993 hyökkäys päivällisellä Semiramis hotellissa Kairossa olleita ulkomaisia vieraita vastaan, jossa kuoli viisi henkilöä, ja jota säesti islamistien huuto "Allahu Akbar", sai Egyptin hallituksen kuittaamaan tapauksen mielenvikaisen teoksi.
-
Vuonna 2000 vasaraa heiluttavan, "ette ole Tel Avivissa" huutavan pohjoisafrikkalaisen hyökkäys juutalaisilta näyttävien lasten bussiin Pariisin lähellä, sai poliisin kuvaamaan hyökkäyksen liikennevälikohtauksen aiheuttamaksi.
-
Vuoden 2003 tulipaloa, joka poltti Merkaz HaTorah Jewish ala-asteen koulun sisustan Pariisin esikaupungissa, ja joka vaati 100 palomiestä tukahduttamaan liekit, kutsui Ranskan sisäministeri vain "rikollista alkuperää olevaksi".
-
Kun vuonna 2004 eräs Hasidi-juutalainen, jolla ei ollut mitään rikosrekisteriä, murhattiin kun hän käveli kadulla Anwerpenissä lähellä muslimienemmistöistä aluetta, olivat Belgian viranomaiset ällikällä lyötyjä:"Ei ole mitään merkkejä siitä, että asiaan liittyisi rasismia".
Olen tähän lainannut 13 tapausta, ja annan lisää informaatiota weblogissani. Mistä johtuu tämä viranomaisten toistuva haluttomuus myöntää islamistinen terrorismi, miksi häpeällinen kieltäminen?
Ja siitä puhuen, miksi samanlainen haluttomuus kohdata oikeistolaiseen ekstremismiin liittyvät faktat, kuten vuonna 2002 tapahtuneessa, kiroilevan skinheadin Torontossa kosher -pizzerian ulkopuolella tekemässä Hasidi-juutalaisen murhassa, jota poliisi ei pitänyt tarpeellisena luokitella viharikokseksi? Sillä terrorismilla on paljon vakavampia seurauksia kuin pieleen menneellä reseptilääkkeellä, liikenneriehumisella, satunnaisten mielenvikaisten väkivaltaisuuksilla tai oudoilla teollisuusonnettomuuksilla. Sellaisiin voidaan suhtautua olan kohautuksin. Islamistinen terrorismi sitä vastoin vaatii analyysin jihadin motiiveista, ja huomion suuntaamista muslimeihin; nämä ovat askelia joita viranomaiset pitävät sangen epämieluisina.
Ja niinpä poliisi, syyttäjät ja poliitikot suhtautuvat vältellen synkkiin tosiasioihin, ja pitävät parempana hyssyttelyä ja epätarkkoja latteuksia. Tämä strutsimainen käyttäytyminen sisältää kalliin laskun; ne jotka kieltäytyvät tunnistamasta vihollista eivät voi tuhota sitä. Kun teeskennellään, ettei terrorismia ole, se lähes takaa sen että se tulee jatkumaan.
