Antisemitismi voi näyttää staattiselta, muuttumattomalta ilmiöltä, mutta itse asiassa pakonomaisella juutalaisvihalla on historia, joka ulottuu vuosituhansia taaksepäin, ja jatkaa kehittymistään.
Kehitys II maailmansodan ja holokaustin jälkeen on ollut erityisen ripeää ja pahaenteistä. Tässä neljä huomattavinta muutosta:
-
Oikealta vasemmalle: Vuosisatojen ajan antisemitismi oli oikeiston tavaramerkki ja vain ajoittain vasemmiston omaisuutta. Ottaaksemme näiden trendien ääriesimerkit, Stalinille juutalaisfobia oli hänen hirviömäisen suunnitelmansa sivujuonne, mutta Hitlerille se oli keskeinen asia. Vielä vuosikymmen sitten tämä kuvio oli yhä periaatteessa todellisuutta. Mutta viime vuodet ovat todistaneet nopeata ja maailman laajuista uudelleenryhmittelyä, oikeiston pääsuuntauksen ollessa lisääntyvästi juutalaisten ja Israelin puolella, vasemmistolaisen vastapuolen ollessa penseämpi ja vihamielisempi.
-
Kristityistä muslimeihin: Kristityt kehittivät kestoilmaisuja antisemitismin perusteluiksi (kuten ahneus ja pyrkimykset maailmanvaltaan) ja historiassa kristityt ovat tappaneet eniten juutalaisia. Siksi juutalaiset säännönmukaisesti pakenivat kristikunnasta islamin alueelle. Vuonna 1945 tämä kaava muuttui yhtäkkisesti. Kristityt tekivät sovinnon juutalaisten kanssa, kun taas muslimit omaksuivat sekä vanhat kristitittyjen teemat että murhanhimon. Tänä päivänä institutionaalinen antisemitismi on ylivoimaisesti muslimien asia. Yhtenä tuloksena on ollut tasainen, käänteinen exodus, juutalaisten nyt paetessa islamin alueelta kristikuntaan.
-
Uskonnollisesta maalliseen: Se, mikä alkoi juutalaisen uskonnon hylkimisenä, kehittyi vuosisatojen kuluessa ennakkoluuloksi oletettua juutalaista rotua kohtaan (siitä johtuu järjettömän antisemitismi – sanan jatkuva käyttö) ja viime aikoina antisionismiksi, eli vihaksi juutalaisvaltiota kohtaan. Hämmästyttävä vuoden 2003 mielipidetutkimus, jossa eurooppalaiset pitivät Israelia tärkeimpänä uhkana maailmanrauhalle osoittaa tämän uuden sentimentin syvyyttä.
-
Antisemitismin ja antiamerikkalaisuuden yhdistyminen: Juutalaiset ja amerikkalaiset, Israel ja USA. Nämä ovat sekoittuneet monien mielessä kautta maailman, niin että ennakkoasenne yhtä kohtaan vaikuttaa rutiiniluonteisesti toiseenkin. Nämä kaksi vihaa sisältävät myös yhteisen piirteen: kumpikaan ei kestä rationaalista tarkastelua, niin että molemmat ovat helpommin ymmärrettävissä psyykkisen sekavuuden, kuin jonkin vaikeaselkoisen poliittisen logiikan merkkinä.
Näiden kehityskulkujen yhdistäminen saa ajattelemaan kolmen tärkeimmän juutalaisyhteisön huolestuttavaa tulevaisuutta.
Israelia vastassa on kaikkein vakavin uhka, onhan se sellaisen vihollisen ympäröimä, joka viimeisen sukupolven ajan on dehumanisoinut juutalaiset tavalla, joka muistuttaa Natsi-Saksaa 1930 -luvulla. Molemmissa tapauksissa hallitukset ovat ryhtyneet systemaattiseen kampanjaan muuttaakseen lähinaapurina olevan juutalaisen petomaiseksi uhkaksi, jota voi kontrolloida ainoastaan tuhoamalla hänet. Natsi-Saksassa tämä katsantokanta huipentui kuolemanleireillä. Nykyaikana se saattaisi, ja painotan sanaa saattaisi - en ennusta että niin käy – huipentua Israelin päälle laskeutuvaan ydinpommisateeseen. Tämä on mahdollisuus, jota eräs vaikutusvaltainen Iranin johtaja on julkisesti pohtinut . Tämä puolestaan voisi johtaa toiseen, jälleen kuuden miljoonan juutalaisen holokaustiin.
Euroopan juutalaisuus on toiseksi eniten vaarassa, vaikkakin maallisemmalla tavalla. Vaarana ovat poliittinen ja sosiaalinen eristäminen, islamistien aiheuttama hävitys, palestiinalaiset radikaalit, ja muut kuumapäät, sekä lisääntyvä tunne siitä, että juutalaisilla ei ole tulevaisuutta sillä mantereella. Lähitulevaisuudessa saattaa tapahtua exodus, joka on verrattavissa II maailmansodan jälkeiseen juutalaisten exodukseen muslimimaista, missä juutalaisväestö on pienentynyt vuoden 1948 noin miljoonasta nykyiseen 60 000:een.
Ja lopuksi Yhdysvallat: Amerikan juutalaiset eivät ehkä ole olleet tietoisia siitä, mutta he ovat eläneet nämä kuluneet 60 vuotta yhtä juutalaisuuden kulta-ajoista, voidaan väittää että loistavampaa kuin kaudet Andalusiassa, Aragoniassa, Saksassa, Unkarissa, Liettuassa, ja Prahassa. Mutta nyt juutalaiset kohtaavat amerikkalaisessa elämässä samanlaisia virtauksia kuin Euroopassa, tosin lievemmässä muodossa. Tällaisiin kuuluu etenkin islamistien nousu, jota vasemmisto hellii. Amerikan juutalaisuuden kulta-aika on sen vuoksi päättymässä. Amerikan juutalaisilla on ollut verrattain ylellinen mahdollisuus murehtia sellaisia asioita kuin etnisten ryhmien väliset avioliitot, samalla lailla uskovien kohtalo ympäri maailmaa, koulurukoukset ja abortti; mutta jos nykyinen trendi jatkuu, niin he huomaavat joutuvansa lisääntyvässä määrin murehtimaan henkilökohtaisesta turvallisuudestaan, syrjäytymisestä, ja muista oireista jotka ovat jo näkyvissä Euroopassa.
Kun V-E ja V-J päivien (voitto Euroopassa ja voitto Japanissa) 60-vuotisjuhlat lähestyvät, on selvää että ongelmat jotka näennäisesti haudattiin Auschwitzin ja Birkenaun krematorioihin, ovat elpyneet ja ovat yhä lisääntyvässä määrin keskuudessamme.
