Jos Al-Qaeda luopuisi terrorismista, hyväksyisikö USA:n hallitus sen kilpailevat ehdokkaat Amerikan vaaleihin? Jos natsit olisivat sanoutuneet irti väkivallasta, olisiko Hitleristä tullut hyväksyttävä kansleri Saksalle? Tuskin, sillä Al-Qaedan ja natsien taktiikat ovat vähemmän merkitseviä kuin heidän tavoitteensa.
Samalla tavoin Hezbollah ja Hamas ovat mahdottomia hyväksyä tavoitteittensa takia. Nämä organisaatiot ovat tärkeitä elementtejä islamistisessa liikkeessä, joka pyrkii luomaan totalitaarisen maailmanjärjestyksen niiden suuntaviivojen mukaan jotka on jo vedetty Iranissa, Sudanissa ja talebanien Afganistanissa. Ne näkevät itsensä osana kosmista yhteenottoa muslimien ja Lännen välillä, jossa voitaja dominoi maailmaa.
Washington, yrittäen olla johdonmukainen demokratiapyrkimyksissään, pitää parempana olla piittaamatta näistä tavoitteista, ja sen sijaan tukee Hezbollahin ja Hamasin sekaantumista poliittiseen prosessiin, silla ehdolla että ne tekevät jotain pieniä muutoksia..
Nämä signaalit alkoivat viime viikolla, kun presidentti Bush lausui että vaikka Hezbollah, libanonilainen ryhmittymä, on "terroristiorganisaatio", hän toivoo että se muuttaa tuota määritelmää "laskemalla aseensa ja olemalla uhkaamatta rauhaa". Valkoisen talon puhemies Scott McClellan sitten kehitteli tätä kommenttia tarkentamalla kaksi vaihtoehtoa: "Organisaatioiden kuten Hezbollah pitää valita; joko olette terroristiorganisaatio tai olette poliittinen organisaatio".
Bush itse selitti edelleen päivää myöhemmin mitä hän tarkoitti, esitellen vaalit metodina karistaa pois terroristin määritelmä:
Pidän siitä ajatuksesta, että ihmiset kilpailevat virasta. Sellaisella kilpailulla on positiivinen efekti. Ehkä jotkut pyrkivät virkaan ja sanovat: äänestäkää minua, aion tuhota Amerikan. En tiedä, en tiedä olisiko se heidän fooruminsa vai ei. Mutta en luule niin. Luulen että ihmiset jotka yleensä pyrkivät virkaan sanovat: äänestäkää minua, aion korjauttaa tienne, tai varmistaa että saatte leipää pöytäänne.
Palestiinalainen organisaatio Hamas, ulkoministeri Rice sitten sanoi, voisi myös kehittyä oikeaan suuntaan sitten kun se kerran pääsee kiinni demokraattiseen prosessiin.:
Kun ihmisiä aletaan vaaleilla valita ja heidän on ruvettava huolehtimaan vaalipiirinsä asioista, eivätkä he enää voi ruveta huolehtimaan siitä kuullaanko heidän tulista retoriikkaansa Israelia vastaan, vaan siitä voiko tavallinen lapsi käydä koulua, tai ovatko tiet kunnossa tai elämä muuttumassa paremmaksi - silloin asiat alkavat muuttua.
Tähän teoriaan sisältyy se ajatus, että pyrkiminen virkaan - painopiste sellaisissa maallisissa asioissa kuten teitten kunnostus ja hyvien koulujen järjestäminen - rauhoittaa Hezbollahin ja Hamasin.
Voitte olla varmat että olen skeptinen.
Historia ei tue sellaista optimismia.Kun poliittisesti sopeutuvat totalitaristit pääsevät valtaan demokraattisesti, he korjaavat puutteita ja parantavat kouluja - mutta vain keinona muuttaakseen maansa utopististen visioittensa mukaiseksi. Tämä yleistys pätee selvimmin tunnettuihin historiallisiin tapauksiin (Adolf Hitler Saksassa vuoden 1933 jälkeen, Salvador Allende Chilessä vuoden 1970 jälkeen) mutta se pätee myös nykyisiin (Khaeda Zia vuodesta 2001, Recep Tayyip Erdogan Turkissa vuodesta 2002).
On myös kyse heidän epädemokraattisista aikeistaan. Josef Goebbels selitti v 1935 että natsit käyttivät demokraattisia metodeja "ainoastaan" saadakseen vallan. Kun katsotaan islamisteja, silloinen Lähi-idän avustava ulkoasiainhoitaja Edward Djerejian selitti v 1992: "Vaikka me uskomme periaatteeseen 'yksi henkilö, yksi ääni' niin me emme kannata periaatetta 'yksi henkilö, yksi ääni, yhden kerran'. " Khomeinin Iran osoittaa, että islamistit manipuloivat vaaleja pysyäkseen vallassa.
Washingtonin pitäisi ottaa perusasenne, joka ei sulje pois demokraattisesta prosessista vain terroristeja, vaan myös totalitaristeja jotka käyttävät systeemiä päästäkseen valtaan ja pysyäkseen siellä. Ei riitä että islamistiset organisaatiot luopuvat väkivallasta; koska ne ovat peruuttamattomasti autokraattisia, ne pitää sulkea pois vaaleista.
Kuuluisassa Korkeimman oikeuden eriävässä mielipiteessä v 1949, kunnianarvoisa tuomari Robert H. Jackson puolusti uusnatsistisen mellakoijan pidätystä Chicagossa sillä perusteella, että jos niin ei tehtäisi, niin "Ihmisoikeuksien julistus muuttuisi itsemurhasopimukseksi". Sama itsesuojelun välttämättömyys pätee myös kansainväliseen politiikkaan.
Vaikka Hezbollah ja Hamas lupaisivat taktiikkansa muutosta, Amerikan - tai yhtä lailla Israelin ja muiden Länsivaltojen - ei pitäisi hyväksyä niitä laillisiksi poliittisiksi puolueiksi.
