Yasser Arafatin kuolema marraskuussa herätti suuria toiveita niiden keskuudessa, jotka näkivät hänen pahantahtoisen persoonansa pääsyynä palestiinalaisten taipumattomuuteen.
Mutta ne meistä, jotka näkivät ongelman Arafatia suurempana – enemmänkin palestiinalaisten poliittisen järjestelmän syvän radikalisoitumisen tuloksena - odottivat hyvin vähän muutosta. Tosiaankin, minä kirjoitin silloin kun Mahmoud Abbas valittiin johtamaan palestiinalaishallintoa (PA-Palestinian Authority), että "hän on potentiaalisesti paljon vaarallisempi vihollinen Israelille" kuin oli Arafat.
Miltä asiat näyttävät puoli vuotta Arafatin kuoleman jälkeen? Suunnilleen yhtä kauheilta kuin jokainen saattoi odottaakin. Herra Abbas on selkeästi johtamassa palestiinalaisia sotaan joka alkaa sen jälkeen, kun Israel on vetäytynyt Gazasta elokuussa 2005. Tarkastellaanpa viimeaikaista kehitystä.
-
Terroristeja palkataan sotilaiksi: Sen sijaan että pidättäisi terroristeja, kuten epävirallinen helmikuun 2005 tulitaukosopimus Israelin ja palestiinalaisten välillä edellyttää, Abbas on järjestänyt heille ainutlaatuisen työllistämisohjelman, jonka mukaan heidät sulautetaan hänen turvallisuusjoukkoihinsa. Associated Press selittää sen viehättävän pisteytyssysteemin, jolla määritellään kuka saa minkäkin arvon: "Korkeakoulutodistus ... on kahdeksan pisteen arvoinen, kun taas vuosi Israelin vankilassa tai pakosalla vastaa kumpikin kahta pistettä. Pyssymiehet eivät saa ansiota palestiinalaisvankilassa istumisesta, mutta he saavat ekstrapisteitä, jos he ovat haavoittuneet Israelin armeijan tulituksessa tai jos heidän kotinsa on tuhottu". Israelin viranomaiset ovat hyväksyneet, että jopa tuomitut palestiinalaiset tappajat kantavat asetta.
-
Terroristeja aseistetaan: Palestiinalaisten sotilastiedustelutoimisto auttaa terroristiryhmiä salakuljettamaan SA-7 Strela olkapääohjuksia Gazaan, käytettäväksi israelilaisia lentokoneita vastaan.
-
Väestöä kiihotetaan vihaan: Kuten Palestinian Media Watch, Center for Special Studies ja Michael Widlanski ovat perusteellisesti selvittäneet, niin poliittiset puheet, lehtien sisältö, moskeijoiden saarnat, koulujen oppikirjat ja seinäjulisteet pysyvät yhtä raivoisan anti-israelilaisena ja antisemiittisenä kuin Arafatin hallinnon pahimpina päivinä. Esimerkiksi Ahmed Qurei, PA:n niin sanottu pääministeri, on uhannut "räjähdyksellä" Israelia sen tavasta käsitellä Al-Aqsan moskeijaa.
-
Teeskennellään terroristien pidättämistä: Kuten Arafatinkin aikana PA näyttelee farssia, jossa terroristeja pidätetään fanfaarien soidessa ja sitten annetaan heidän hiljaisesti "paeta" vankilasta. Kaksi esimerkkiä näistä pyörö-ovipidätyksistä: Kaksi rikoksentekijää, jotka avustivat itsemurhapommituksessa Tel Avivissa helmikuussa 2005, vapautui huhtikuussa; palestiinalaispoliisi pidätti ensimmäisen Hamasin terroristinsa toukokuun 2. päivä, mutta vapautti hänet nopeasti päivää myöhemmin.
Näitten toimenpiteitten ansiosta palestiinalaisten terrorismi, etenkin Gazasta tuleva, on dramaattisesti lisääntynyt huhtikuusta alkaen. Asiat ovat ajautuneet siihen pisteeseen, että eräs analyytikko, Leslie Susser, arvioi helmikuun tulitauon olevan "kenties lähellä romahdusta".
On vaikea väittää vastaan sitä Caroline Glickin johtopäätöstä, että Sharonin hallitus ja Bushin hallinto olivat molemmat "kauhistuttavan väärässä" veikatessaan Abbasin puolesta. Ja kuitenkaan kumpikaan heistä ei tunnusta virhettään, koska he ovat korostaneet Abbasin hyviä aikeita, ja huomaavat nyt olevansa pahasti sitoutuneena hänen poliittiseen karriääriinsä.
Suunniteltu Israelin vetäytyminen Gazasta elokuussa nopeuttaa todennäköisesti uusien väkivallan kierteiden alkamista. Yksi voisi alkaa heinäkuussa, kun Israelin asevoimat (IDF) ryhtyy massiiviseen operaatioon Gazassa varmistaakseen, että tuleva vetäytyminen ei tapahdu palestiinalaisten tulen alla.
Lisää väkivaltaa voi seurata syyskuussa kun palestiinalaiset, Gaza tukevasti taskussaan, aloittavat uuden hyökkäyksen Israelia vastaan. Sillä kertaa arvattavasti käytetään sitä huomattavaa rakettiarsenaalia, jonka Hamas on koonnut. Israelin asevoimien esikuntapäällikkö Moshe Ya'alon ennustaa, että "Välittömästi vetäytymisen jälkeen voimme odottaa terrorismiryöppyä".
Näin on Ariel Sharon siististi järjestänyt kaikki ainekset massiiviseen "junaonnettomuuteen".
Ironista kyllä, ainoa asia joka voisi estää tämän skenaarion toteutumasta, olisi Hamasin voitto palestiinalaisneuvoston vaaleissa heinäkuun puolivälissä. Israelissa vaaditaan enenevässä määrin Gazasta vetäytymisen lykkäämistä tai jopa siitä luopumista, jos Hamas menestyy hyvin, kuten näyttää. Esimerkiksi Israelin ulkoministeri Silvan Shalom on sanonut, että jos Hamas voittaa vaalit, olisi "vähemmän järkevää" toteuttaa vetäytymissuunnitelma ja sallia Hamasin luoda "Hamas-stan" Gazaan.
Seuraavat neljä kuukautta tarjoavat siis monia mahdollisuuksia. Niiden yhteinen tekijä on se, että syyskuuhun mennessä arabien-Israelin välisen konfliktin näyttämö on vielä huonommassa kunnossa kuin se on tänään.
