Juuri ilmestyneessä, valloittavassa ja erinomaisessa kirjassaan Understanding Jihad (University of California Press), David Cook Rice Universitysta irtautuu siitä jihadin luonnetta koskevasta heikkotasoisesta debatista, joka on riehunut 9/11 jälkeen – siitä onko se hyökkäyssodan muoto vai (miellyttävämmin) moraalisen itsensä kehittämisen laji.
Cook hylkää "pateettisena ja naurettavana" John Espositon väitteen että jihad liittyy "pyrkimykseen elää hyvää elämää". Kautta historian ja nykyajan, selvittää Cook määrätietoisesti, termi ennen kaikkea tarkoittaa "sodankäyntiä jolla on henkinen merkitys".
Hänen saavutuksensa on jihadin evoluution jäljittämisessä Muhammadista Osamaan, seuraten sitä kuinka sen konsepti on muuttunut neljäntoista vuosisadan aikana. Tämä koonnos ei tee oikeutta Cookin laajalle tutkimukselle, runsaille esimerkeille ja perusteelliselle analyysille, mutta jopa ylimalkainen katsaus antaa viitteen jihadin evoluutiosta.
Koraani kutsuu muslimeja antamaan elämänsä saadakseen varmuuden paratiisista.
Hadith (kertomukset Muhammedin toiminnasta ja hänen henkilökohtaiset lausuntonsa) tarkastelee Koraania, antaen erityistä ohjausta sopimuksista, maksuista, sotasaaliista, vangeista, taktiikasta ja paljosta muusta. Muslimilainoppineet sitten muuntavat nämä ohjeet lakikokoelmaksi.
Vallassa olonsa vuosina profeetta ryhtyi keskimäärin yhdeksään sotaretkeen vuodessa eli yhteen joka viides tai kuudes viikko; siten jihad auttoi määrittelemään islamia sen alusta alkaen. Ei-muslimien valloittaminen ja nöyryyttäminen oli profeetan jihadin oleellisin piirre.
Islamin ensimmäisten vuosisatojen ajan "jihadin tulkinta oli pitkään häpeämättömän aggressiivinen ja ekspansionistinen". Sen jälkeen kun valloitukset hiipuivat, ei-muslimit tuskin uhkasivat ja sufilaiset toteamukset jihadista itsekehityksenä kehittyivät täydentämään sotaista tarkoitusta.
Ristiretket, tämä vuosisatoja kestänyt eurooppalainen yritys kontrolloida pyhää Maata, antoi jihadille uutta puhtia ja sai aikaan sen mitä Cook kutsuu jihadin "klassiseksi" teoriaksi. Puolustukseen joutuminen johti muslimien asenteiden kovenemiseen.
Mongolien invaasiot kolmannellatoista vuosisadalla alistivat suuren osan muslimimaailmaa. Se oli katastrofi, jota vaimensi vain osittain mongolien nimellinen kääntymys islamiin. Jotkut ajattelijat, erityisesti Ibn Taymiya (k. 1328) alkoivat erotella aidot ja epäaidot muslimit ja antaa jihadille uutta merkittävyyttä, tuomiten henkilön uskon arvon sen mukaan, miten halukas hän oli käymään jihadia.
Yhdeksännentoista vuosisadan "puhdistusjihadeita" sattui muslimitovereita vastaan useilla alueilla. Radikaalein ja vaikuttavin näistä oli wahhabien jihad Arabiassa. Ibn Taymiyan oppien mukaisesti he tuomitsivat useimmat ei-wahhabilaiset muslimit uskottomiksi (kafir) ja kävivät jihadia heitä vastaan.
Eurooppalainen imperialismi inspiroi jihad vastarintaa, etenkin Intiassa, Kaukasuksella, Somaliassa, Sudanissa, Algeriassa ja Marokossa, mutta kaikki ne lopulta epäonnistuivat. Tämä epäonnistuminen merkitsi sitä että uutta ajattelua tarvittiin.
Islamistinen uusi ajattelu alkoi Egyptissä ja Intiassa 1920-luvulla, mutta jihad sai nykyaikaisen, radikaalin offensiivisen sodankäynnin luonteensa vasta egyptiläisen ajattelijan Sayyid Qutbin myötä (k.1966). Qutb kehitti Ibn Taymiyan määritelmää oikean ja väärän muslimin välillä siten, että ei-islamisti tuomittiin ei-muslimiksi. Sitten hän julisti jihadin heitä vastaan. Ryhmä, joka murhasi Anwar El-Sadatin vuonna 1981, lisäsi sitten idean jihadista tieksi maailmanvaltaan.
Neuvostoliiton vastainen sota Afganistanissa johti sitten (toistaiseksi) viimeiseen askeleeseen tässä evoluutiossa. Afganistanissa jihadistit ensimmäistä kertaa kokoontuivat ympäri maailman taistelemaan islamin puolesta. Eräästä palestiinalaisesta, Abdullah Azzamista, tuli globaalin jihadin teoreetikko 1980-luvulla. Hän antoi sille ennen kuulumattoman keskeisen roolin, tuomiten jokaisen muslimin yksinomaisesti hänen panoksestaan jihadin hyväksi, ja tehden jihadista muslimien ja islamin pelastuksen. Tästä kehittyi nopeasti itsemurhaterrorismi ja bin Laden.
Cookin opettavaisella ja ajankohtaisella tutkimuksella on monia vaikutuksia, mukaan lukien nämä:
- Jihadin nykyinen käsite on ekstremistisempää kuin koskaan aiemmin islamin historiassa.
- Tämä ekstremismi osoittaa, että muslimimaailma on käymässä läpi vaihetta joka täytyy kestää ja voittaa, ja joka on verrannollinen yhtä kauhistuttaviin ajanjaksoihin Saksassa, Venäjällä ja Kiinassa.
- Jihad on kehittynyt tasaisesti tähän asti, ja epäilemättä tekee niin tulevaisuudessakin.
- Kuten Cook puolittain ennustaa, Jihadin liioiteltu muoto, sellaisena kuin sitä harjoittavat Al-Qaeda ja muut, voi johtaa siihen että enemmistö muslimeista "hylkää sen täysin". Jihad voi sen jälkeen muuntua ei-väkivaltaiseen malliin.
Suuri haaste maltillisille muslimeille (ja heidän ei-muslimeille liittolaisilleen) on saada tämä hylkääminen tapahtumaan, ja lisäksi asian vaatimalla kiireellä.
