Mitä tarkoittaa arabiankielinen sana jihad?
Yksi vastaus tuli viime viikolla. Saddam Hussein ja hänen islamilaiset päällikkönsä vetosivat maailmanlaajuisesti muslimeihin, jotta nämä liittyisivät hänen jihadiinsa lyödäkseen "häijyt amerikkalaiset", jos nämä hyökkäisivät Irakiin. Sitten hän itse uhkasi USA:ta jihadilla.
Kuten voidaan päätellä, jihad on "pyhä sota". Tai tarkemmin: Se tarkoittaa laillista, pakollista, yhteisöllistä ponnistusta muslimien hallitsemien maa-alueitten laajentamiseksi ei-muslimien hallitsemien maa-alueiden kustannuksella.
Jihadin tarkoitus toisin sanoen ei ole suoraan levittää islamin uskoa, vaan laajentaa muslimien suvereenia valtapiiriä (usko tietenkin usein seuraa lippua). Jihad on siten luonteeltaan häpeämättömän hyökkäyksellistä, ja sillä on lopullisena tavoitteenaan saavuttaa muslimien valta-asema yli koko maapallon.
Kautta vuosisatojen jihadilla oli kaksi erilaista merkitystä, toinen radikaalimpi, toinen vähemmän radikaali. Ensimmäisen mukaan muslimit, jotka tulkitsevat uskoaan erilailla ovat uskottomia, ja siksi jihadin laillisia kohteita. (Siksi algerialaiset, egyptiläiset ja afgaanit ovat niin usein saaneet huomata olevansa jihadistisen agression uhreja siinä kuin amerikkalaiset ja israelilaisetkin.) Toinen merkitys, joka liittyy mystiikkaan, hylkää jihadin merkityksen laillisena aseellisena konfliktina ja kehottaa muslimeja irrottautumaan maallisista asioista saavuttaakseen hengellistä syvyyttä.
Jihad aluelaajennuksena on aina ollut muslimien elämän keskeinen tekijä. Juuri siten muslimit pääsivät hallitsemaan suurta osaa Arabian niemimaasta profeetta Muhammedin v. 632 tapahtuneeseen kuolemaan mennessä. Siihen perustuen muslimit olivat sata vuotta myöhemmin valloittaneet alueen Afganistanista Espanjaan. Sitä seuraten jihad kannusti ja oikeutti muslimeja valloittamaan sellaiset alueet kuin Intia, Sudan, Anatolia ja Balkan.
Tänä päivänä jihad on maailman ensisijaisin terrorismin lähde, joka inspiroi itsejulistautuneita jihadistiryhmiä harjoittamaan maailmanlajuista väkivaltakampanjaa:
- The International Islamic Front for the Jihad Against Jews and Crusaders: Osama bin Ladenin organisaatio;
- Laskar Jihad: vastuussa yli 10,000 kristityn murhasta Indonesiassa;
- Harakat ul-Jihad-i-Islami: Kashmirin väkivaltaisuuksien pääsyy;
- Palestinian Islamic Jihad: kaikkein raain anti-israelilainen terroristiryhmä;
- Egyptian Islamic Jihad: tappoi Anwar El-Sadatin 1981, sittemmin monia muita, ja
- Yemeni Islamic Jihad: tappoi maanantaina kolme amerikkalaista lähetyssaarnaajaa.
Mutta jihadin hirvittävin nykytodellisuus on Sudanissa, jossa viime aikoihin asti hallitseva puolue kantoi slogania "jihad, voitto ja marttyyrius." Kahden vuosikymmenen ajan jihadistit hallituksen hyväksymänä ovat fyysisesti hyökänneet ei-muslimien kimppuun, rosvonneet heidän omaisuuttaan ja tappaneet heidän miehiään.
Sitten jihadistit orjuuttivat kymmmeniä tuhansia naisia ja lapsia, pakottivat heidät kääntymään islamiin, lähettivät heidät pakkomarsseille, löivät heitä ja lähettivät heitä pakkotyöhön. Naiset ja vanhemmat tytöt kärsivät myös rituaalisen joukkoraiskauksen, sukuelinten silpomisen ja elämän seksiorjina.
Sudanin valtion tukema jihad on aiheuttanut noin 2 miljoonaa kuolonuhria ja lisäksi 4 miljoonan ihmisen siirtämisen – tehden siitä aikakautemme suurimman humanitaarisen katastrofin.
Huolimatta jihadin 14 vuosisadan mittaisesta ansioluettelosta suurimpana konfliktin lähteenä, jollaisena se on aiheuttanut laskemattoman määrän inhimillistä kärsimystä, akateemiset ja islamilaiset selittelijät väittävät että se sallii vain puolustuksellisen taistelun. He väittävät jopa että se on kokonaan väkivallatonta. Kolme amerikkalaista islamin tutkimuksen professoria painottaa värikkäällä tavalla jälkimmäistä pointtia, selittäen jihadin seuraavasti:
- "Toimiminen pahaa vastaan omassa itsessä, ja pahan jokaisessa yhteiskunnallisessa ilmenemismuodossa" (Ibrahim Abu-Rabi, Hartford Seminary);
- "Apartheidin vastustaminen tai työskentely naisten oikeuksien puolesta" (Farid Eseck, Auburn Seminary), ja
- "Olla parempi opiskelija, parempi kolleega, parempi liikekumppani. Ennen kaikkea kontrolloida omaa vihaa" (Bruce Lawrence, Duke University).
Olisi suurenmoista, jos jihad ei kehittyisi miksikään sen agressiivisemmaksi kuin oman vihan kontrolloinniksi. Se ei kuitenkaan tule tapahtumaan pelkästään toivomalla pois raaka todellisuus. Päinvastoin, teennäinen lempeä jihad haittaa vakavia pyrkimyksiä itsekritiikkiin ja uudelleentulkintaan.
Polku pois terrorismista, valloituksesta ja orjuutuksesta löytyy siten, että muslimit tunnustavat avoimesti jihadin historiallisen roolin ja sitten esittävät anteeksipyynnön jihadin uhreille, kehittävät islamilaisen perustan väkivallattomalle jihadille ja (vaikein osa) todella luopuvat väkivaltaisen jihadin harjoittamisesta.
Valitetavasti sellainen katumusprosessi ei ole nyt käynnissä. Väkivaltainen jihad luultavasti jatkuu, kunnes sen murskaa ylivoimainen sotilaallinen mahti (puolustusministeri Donald Rumsfeldia pyydetään ottamaan huomioon). Vasta kun jihad on lyöty saavat lopultakin maltilliset muslimit äänensä kuuluviin, ja todella aloittavat kovan työn islamin modernisoimiseksi.
