"Euroopassa on 9/11 jälkeen ollut yli 2300 islamismiin liittyvää pidätystä, kun taas Yhdysvalloissa on ollut 60." Näin kirjoittaa Marc Sageman vaikuttavassa uudessa kirjassaan Leaderless Jihad: Terror Networks in the Twenty-First Century (University of Pennsylvania Press).
Tämä yksi tilastollinen vertailu saa Sagemanin - luvussa jota hän kutsuu nimellä "Atlantinen jako" - vetämään yleistäviä johtopäätöksiä Amerikan muslimien ylivertaisista oloista. "Terrorismisyytteisiin perustuvien muslimipidätysten määrä per henkilö on Euroopassa kuusi kertaa korkeampi kuin USA:ssa." Hän väittää että tämän epäsuhdan syy "on siinä miten suuressa määrin kummankin alueen muslimiyhteisöt ovat radikalisoituneet". Hän ylistää "Amerikan kulttuurista suvaitsevuutta", kehottaa Euroopan halltuksia "välttämään virheitä jotka riskeeraavat muslimiyhteisön hyväntahtoisuuden" ja kannustaa eurooppalaisia oppimaan amerikkalaisilta.
Sagemanin artikli lämmittää uudelleen sen mitä Spencer Ackerman kirjoitti New Republicin kansijutussa vuoden 2005 lopulla, kun hän esitti että "Euroopan muslimikulttuurin kasvava vieraantuminen, syrjäytyminen ja jihad eivät ole juurtumassa" Yhdysvalloissa.
Mutta Sagemanin koko juttu perustuu noihin kahteen lukuun, jotka ovat 2300 ja 60 pidätystä. Vaikka jätetään pois mahdolliset muut selitykset näille eroille, kuten Euroopan oikeusjärjestelmä joka sallii enemmän liikkumavaraa tehdä terrorismiin liittyviä pidätyksiä, niin ovatko nuo luvut edes oikeita? Hän puolustaa lukujaan vain yhdellä lyhyellä ja hämärällä viitteellä: " Updating Eggen and Tate, 2005; Lustick 2006: 151-52 agrees with this estimate." Tässä "Eggen and Tate, 2005" viittaa kaksiosaiseen sanomalehtiartikkeliin ja "Lustick 2006" johtaa kyseenalaiseen ekstremistiseen jaaritukseen.
Tosiasiassa Sagemanin luvut ovat skandaalimaisen epätarkat.
Pidätykset Euroopassa: Hänen lukunsa Euroopasta ovat paisuteltuja. The European Police Office (Europol) julkaisi tilaston joka osoittaa että vuonna 2007 pidätettiin terrorismisyytösten perusteella 201 islamistia Euroopan Unionissa (Yhdistyneiden Kuningaskuntien ulkopuolella), verrattuna lukuun 257 vuonna 2006. Aiemmat Europolin tilastot ovat vähemmän selviä, mutta Stanfordin yliopiston Jonathan Gelbartin minulle toimitaman aineiston tarkka tutkiminen osoittaa 234 pidätystä tehdyn vuonna 2005, 124 vuonna 2004 ja 137 vuonna 2003. Kaikkiaan osoittautuu läntisen Euroopan terrorismiin liittyvien pidätysten lukumäärä olevan alle 1400.
Pidätykset Yhdysvalloissa: Yhdysvaltain oikeusministeriön mukaan Sagemanin Amerikkaa koskeva luku on melkein kymmenkertaisesti liian pieni. Ministeriön puhemies Sean Boyd osoitti erään Fox Newsin uutisraportin mukaan että "527 henkilöä on ollut vastaamassa terrorismia koskeviin tai terrorismiin liittyviin syytteisiin jotka on nostettu pääosin 11. syyskuuta jälkeisissä tutkimuksissa. Nämä kanteet ovat johtaneet 319 tuomioon ja lisäksi 179 tapausta on vielä oikeuskäsittelyssä". Ja kuten dokumentoin jutussa "Denying [Islamist] Terrorism" (sekä sitä seuraavassa blogissa), poliitikot, oikeusviranomaiset ja media ovat vastahakoisia tunnustamaan terroristitapauksia, joten todelliset terrorismiin liittyvät pidätykset ovat huomattavasti lukuisammat.
Kun otetaan huomioon että muslimipopulaatio Yhdysvalloissa on 1/7 vastaavasta länsieurooppalaisesta populaatiosta (3 miljoonaa vastaan 21 miljoonaa), niin laittamalla vastakkain Yhdysvaltain 527 pidätystä ja Euroopan 1400 pidätystä voidaan päätellä, että terrorismiin liittyviin syytöksiin perustuvat muslimipidätykset per henkilö ovat Yhdysvalloissa 2,5 kertaa lukuisammat kuin Euroopassa eikä - kuten Sageman väittää - 6 kertaa vähäisemmät. Itse asiassa Sageman (jolle tarjotiin mahdollisuutta vastata tähän artikkeliin, mutta joka kieltäytyi) erehtyy kertaluvulla 15.
Hänen erehdyksellään on merkittäviä seurauksia. Jos Yhdysvallat, huolimatta muslimiensa paljon paremmasta sosioekonomisesta asemasta, kärsii 2,5 kertaa laajemmasta terrorismista per henkilö kuin Eurooppa, niin sosioekonomiset parannukset eivät todennäköisesti ratkaise Euroopan ongelmia.
Tämä johtopäätös sopii laajempaan väitteeseen jonka mukaan islamismilla on vain vähän tekemistä taloudellisten tai muiden paineiden kanssa. Toisin sanoen ideat merkitsevät enemmän kuin henkilökohtaiset olot. Kuten totesin 2002, "Tekijät, jotka saavat militantin islamin hiipumaan tai kukoistamaan, näyttävät olevan enemmän riippuvaisia identiteettikysymyksistä kuin taloudellisista tekijöistä." Se joka hyväksyy islamistisen (tai kommunistisen tai fasistisen) maailmankatsomuksen – olipa hän rikas tai köyhä, nuori tai vanha, mies tai nainen – myös hyväksyy sen ideologisen perusrakenteen joka potentiaalisesti johtaa väkivaltaan, mukaan lukien terrorismi.
Harjoitetun politiikan suhteen amerikkalaisilla ei ole mitään syytä olla omahyväinen. Kyllä, eurooppalaisten tulisi tosiaan oppia Yhdysvalloilta siitä, miten paremmin integroida muslimiväestönsä, mutta heidän ei tulisi odottaa että niin tekemällä he myös pienentäisivät terrorismiongelmaansa. Se voisi tosiaankin jopa pahentua.
